Sisäinen vs. ulkoinen whistleblowing: mitä eroa on?
Whistleblowing on ratkaisevan tärkeä väline eettisyyden, avoimuuden ja vastuullisuuden varmistamisessa jokaisessa organisaatiossa, olipa kyseessä hallitus, suuri organisaatio tai pieni yritys. Kaikki whistleblowing eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Se, miten ilmiantajat ilmoittavat väärinkäytöksistä, vaikuttaa sekä itse organisaatioon että heidän kannaltaan saavutettaviin tuloksiin.
On olemassa 2 erilaista whistleblowing:
- sisäinen whistleblowing
- ulkoinen whistleblowing
Tässä artikkelissa kerrotaan niiden eroista sekä niiden eduista ja haitoista organisaatiollesi.
Sisäinen Whistleblowing
Sisäinen whistleblowing tapahtuu, kun henkilö (ilmiantaja) päättää ilmoittaa väärinkäytöksistä, epäeettisestä käyttäytymisestä tai muista väärinkäytöksistä sisäisesti jollekin oman yrityksensä sisällä. Sisäinen raportointi voi tarkoittaa asian saattamista esimiehen, johtajan, henkilöstöosaston tai sisäisen whistleblowing -järjestelmän tietoon. Painopiste on tässä tapauksessa asian ratkaisemisessa organisaation sisällä.
Esimerkki sisäisestä whistleblowing:
Rahoitusyrityksen työntekijä huomaa kirjanpito-osastolla epäilyttävää toimintaa, joka saattaa viitata petokseen. Koska hän on huolissaan yrityksen rehellisyydestä, hän päättää toimia ennakoivana positiivisen muutoksen edistäjänä ja ilmoittaa asiasta. Yrityksensä whistleblowing -käytännön mukaisesti hän kerää todisteet ja täyttää raportin yrityksen sisäisen whistleblowing -ohjelmiston kautta.
Sisäisen toiminnan edut Whistleblowing
- Väärinkäytösten eskaloitumisen välttäminen - Jos huolenaiheisiin puututaan nopeasti ja ne käsitellään ammattimaisesti, yrityksen whistleblowing -ratkaisu toimii riskienhallintavälineenä ja estää väärinkäytöksiä pahenemasta tulevaisuudessa.
- Yrityksen maineen suojaaminen - Käsitellessään ongelman sisäisesti organisaatioilla on mahdollisuus käsitellä ja korjata ongelma huomaamattomasti ja minimoida julkisuuskuvalle aiheutuva vahinko.
- Säästää rahaa - Jos organisaatioiden toiminta on tehokasta, ne voivat välttää oikeudenkäynneistä, henkilöstön uudelleenjärjestelyistä, huonosta lehdistöstä ja maineesta aiheutuvat kustannukset, joita syntyy, kun ilmiantajat ilmoittavat väärinkäytöksistä julkisesti (Lue lisää työpaikan väärinkäytösten kustannuksista täältä).
- Nopeat ratkaisut - Sisäiset raportit voivat johtaa nopeampiin ratkaisuihin, koska asiaa käsittelevät suoraan organisaatiossa työskentelevät henkilöt.
- Luottamuksen kulttuurin rakentaminen - Työntekijöiden avoin rohkaiseminen ilmoittamaan väärinkäytöksistä ja sen helpottaminen osoittaa, että organisaatio suhtautuu työntekijöiden hyvinvointiin sekä mahdollisiin whistleblowing ilmoituksiin erittäin vakavasti.
Lisätietoa sisäisistä eduista whistleblowing täällä.
Sisäisen toiminnan haitat Whistleblowing
- Mahdolliset eturistiriidat ja peittelyt - Sisäinen raportointi voi olla haastavaa, jos ilmiantaja uskoo, että sisäiset kanavat eivät ole puolueettomia tai että asianomaisilla osapuolilla on vaikutusvaltaa tutkimukseen. Tämä este voidaan kuitenkin poistaa ottamalla mukaan enemmän sisäisiä ilmoituksia käsitteleviä henkilöitä, joiden joukosta ilmiantaja voi valita ilmoittaessaan työpaikan väärinkäytöksistä.
- Pelko kostotoimista - Ilmiantajat saattavat pelätä kostotoimia kollegoilta tai esimiehiltä, mikä johtaa siihen, että asioista ei raportoida tarpeeksi. Tämä pätee erityisesti whistleblowing -ratkaisuissa, jotka eivät tarjoa mahdollisuutta anonyymiin whistleblowing.*.
- Vaikutusten rajallinen laajuus - Sisäisen raportoinnin vaikutus rajoittuu organisaatioon itseensä, ja jos sisäinen valvonta on riittämätöntä, systeemiset ongelmat voivat jatkua.
*Huom: Vuonna 2019 Euroopan unioni hyväksyi uuden Whistleblowing direktiivin, jolla parannetaan sekä sisäisten että ulkoisten ilmiantajien oikeuksia EU:ssa. Tämän direktiivin mukaan sisäisillä ilmiantajilla on oikeus oikeudelliseen suojaan kostotoimia, kuten irtisanomista, alentamista ja muuta työpaikkakiusaamista vastaan. Lisäksi henkilöillä, jotka päättävät sisäisestä whistleblowing , on oikeus pysyä luottamuksellisina (tai ilmoittaa nimettömänä).
Ulkoinen Whistleblowing
Ulkoinen whistleblowing tarkoittaa organisaatiota koskevien väärinkäytösten tai työpaikan väärinkäytösten ilmoittamista jollekin organisaation ulkopuoliselle henkilölle. Sen sijaan, että asia käsiteltäisiin sisäisesti esimiesten tai sisäisten vihjelinjojen kautta, ilmiantaja päättää jakaa tiedot ulkopuolisille osapuolille, kuten valtion virastoille, sääntelyelimille, lainvalvontaviranomaisille tai tiedotusvälineille. Ulkoinen raportointi tehdään usein silloin, kun ilmiantaja uskoo, että sisäiset kanavat ovat tehottomia tai kun väärinkäytösten vakavuus edellyttää ulkoista puuttumista asiaan.
Ulkoisen toiminnan edut Whistleblowing
- Riippumaton tutkinta - Ulkopuoliset organisaatiot voivat suorittaa riippumattoman tutkinnan, jossa ilmoitetusta väärinkäytöksestä tehdään puolueeton arvio.
- Oikeudellinen suoja - Joillakin lainkäyttöalueilla väärinkäytösten ilmiantajat voivat saada oikeudellista suojaa, kun he raportoivat ulkoisesti, mikä suojaa heitä työnantajiensa vastatoimilta.
- Lisääntynyt vastuuvelvollisuus - Ulkopuolinen whistleblowing voi asettaa organisaatiot julkisesti vastuuseen erityisesti vakavissa väärinkäytöstapauksissa.
Ulkoisen Whistleblowing:
- Mahdollisesti viivästyneet ratkaisut - Sisäisiin tutkimuksiin verrattuna ulkoisten raporttien ratkaiseminen voi kestää kauemmin. Ulkopuolisten viranomaisten todisteiden keräämiseen, tutkimusten tekemiseen ja johtopäätöksiin pääsemiseen kuluva aika voi pidentyä, mikä viivästyttää raportoitujen ongelmien ratkaisemista..
- Yksityisyyden menettäminen - Ulkopuolisen tahon raportoijat saattavat menettää yksityisyytensä. Ilmoitetun väärinkäytöksen yksityiskohdat sekä ilmiantajan henkilöllisyys voivat tulla julkisiksi, mikä vaikuttaa hänen henkilökohtaiseen ja ammatilliseen elämäänsä.
- Ammatilliset seuraukset - Julkistaminen voi rasittaa ammatillisia suhteita ja vaikuttaa uranäkymiin alalla.
- Julkisen maineen vahingoittuminen yritykselle - Ulkopuolinen whistleblowing voi johtaa siihen, että raportoitu väärinkäytös paljastuu julkisuudessa, mikä voi aiheuttaa maineelle vahinkoa. Negatiivinen julkisuus voi vaikuttaa asiakkaiden ja sidosryhmien luottamukseen.
- Organisaation oikeudellisetja taloudelliset seuraukset: Ulkoinen raportointi voi aiheuttaa organisaatiolle oikeudellisia ja taloudellisia seurauksia, kuten oikeudenkäyntejä ja viranomaismääräysten mukaisia sakkoja.
Kumpi on parempi ilmiantajille?
Sisäinen whistleblowing näyttää tuottavan parempia tuloksia sekä ilmiantajien että organisaatioiden kannalta. Tämä johtuu siitä, että ulkoisesti ilmoittavat altistuvat suuremmalle epäviralliselle kiusaamiselle ja kostotoimille.
Vuoden 2019 EU-direktiivin tarjoamista suojatoimista huolimatta voi olla vaikeaa välttää mainehaittoja, kuten toimialan mustalle listalle joutumista tai työpaikan vihamielisyyttä. Tämä on todennäköisesti sivuvaikutus siitä, että whistleblowing-osoitteeseen liittyy edelleen kielteisiä mielleyhtymiä. Näiden riskien lieventämiseksi ilmiantajien olisi hyödynnettävä nimettömiä ilmoitusmekanismeja, kuultava oikeudellista neuvontaa ja varmistettava, että he ovat tietoisia käytettävissä olevista suojatoimista.
Kumpi on parempi organisaatioille?
On tärkeää huomata, että organisaatioiden olisi pyrittävä edistämään sisäistä whistleblowing, sillä ulkoisten raporttien seuraukset voivat olla vakavia. Jos huolenaiheisiin puututaan nopeasti ja ne käsitellään ammattimaisesti, yrityksen whistleblowing -ratkaisu toimii riskinhallintavälineenä.
Organisaatiot voivat näin ollen välttää muun muassa oikeudenkäynneistä, henkilöstön uudelleenjärjestelyistä, huonosta lehdistöstä ja maineesta aiheutuvat kustannukset. Jos ilmiantajat kiertävät nämä sisäiset mekanismit, pieni ongelma voi muuttua massiiviseksi. Tämän vuoksi organisaatioiden olisi myös kannustettava sisäisiä nimettömiä ilmoituksia ja suhtauduttava niihin vakavasti.
Yhteenvetona voidaan todeta, että sekä sisäiset että ulkoiset raportointimekanismit ovat päteviä vaihtoehtoja väärinkäytösten ilmoittamiseksi. Samalla on sekä organisaatioiden että ilmiantajien etujen mukaista kannustaa ja hyödyntää sisäisiä raportointikanavia. Näin yritykset voivat usein ratkaista ongelmat nopeasti ja estää niiden kärjistymisen (joskus) julkisiksi kriiseiksi. Väärinkäytöksistä raportoivien on silti tärkeää harkita huolellisesti ulkoista raportointia, koska kielteiset seuraukset ovat joskus väistämättömiä. Vuoden 2019 EU-direktiivi lieventää näitä ongelmia huomattavasti, mutta kuten mikä tahansa uusi lainsäädäntö, se ei ole vielä täysin aukoton.
